Mietin aiemmin, että jos onni tulee pienistä asioista, niin ottavatko silloin pienet asiat päähän enemmän? Luulen osittain löytäneeni vastauksen tuohon pohdintaan. Jos onnistuu saamaan onnen pienistä asioista, pienet asiat eivät harmita yhtään niin paljon. Ja kun pienet asiat eivät harmita yhtään niin paljon, niistä ei enää kasaudu isoja lammikoita harmittavia asioita.
Välillä tuntuu että elämällä ei oikein ole suuntaa, mutta äärettömästi mielenkiintoisia sivukujia. Kannattaako silloin vain poiketa sivukujalle huolimatta siitä, että tuskin pääsee eteenpäin matkallaan? Tuhlaako sitä vain aikaansa mielitekojen toteuttamiseen vai voiko löytää sivukujalta oikopolun onneen?
Tässä lähiaikoina olen löytänyt onnen seuraavista asioista: valokuvien ottamisesta hyvässä seurassa, ystävien kanssa lautapelien pelaamisesta täysin käsittämättömillä huijaussäännöillä, impromestari -kilpailun seuraamisesta, lämpimästä peitosta kun palelsi, vartin pidempään nukkumisesta, omasta mielestä onnistuneen kuvan ottamisesta ja töihin kävelystä kun mp3-soitin pauhaa System of a Downia.
Surua taas on tuottanut, kun paleltaa ja väsyttää ja haluaisi halauksen eikä ketään ole paikalla halausta antamassa.
Välillä tuntuu että elämällä ei oikein ole suuntaa, mutta äärettömästi mielenkiintoisia sivukujia. Kannattaako silloin vain poiketa sivukujalle huolimatta siitä, että tuskin pääsee eteenpäin matkallaan? Tuhlaako sitä vain aikaansa mielitekojen toteuttamiseen vai voiko löytää sivukujalta oikopolun onneen?
Tässä lähiaikoina olen löytänyt onnen seuraavista asioista: valokuvien ottamisesta hyvässä seurassa, ystävien kanssa lautapelien pelaamisesta täysin käsittämättömillä huijaussäännöillä, impromestari -kilpailun seuraamisesta, lämpimästä peitosta kun palelsi, vartin pidempään nukkumisesta, omasta mielestä onnistuneen kuvan ottamisesta ja töihin kävelystä kun mp3-soitin pauhaa System of a Downia.
Surua taas on tuottanut, kun paleltaa ja väsyttää ja haluaisi halauksen eikä ketään ole paikalla halausta antamassa.
1 kommentti:
*hali*
Lähetä kommentti