Ympärillä vaan ystävät saa lapsia ja menevät naimisiin. Kiinnittääkö sitä silloin enemmän huomiota siihen että itse jakaa elämänsä itsensä kanssa? Eipä siinä, on ainakin joku omia kokemuksia jakamassa joka taatusti arvostaa niitä kokemuksia ja ymmärtää. Eikä tule riitoja likaisista sukista lattialla (paljon), puoliksi juoduista aamukahvikupeista pitkin asuntoa (monta), villakoiralaumoista (suuria ja useita), yömyöhään venyvistä koneella istumissessioista (joka ilta) tai baarissa käymisistä (harvemmin kai kuitenkin).
Mutta kokeeko sitä olevansa yksin siksi, että muilla menee paremmin? Vaikka usein kaupassa kysytäänkin papereita, niin ei sitä ole enää alle 20. Joidenkin normien mukaan (tai käsitysten) pitäisi olla tässä elämänvaiheessa jo mies ja pari lasta ja työ ja oma asunto ainakin hankinnassa. Ei ihan riitä yksinäiset illat Stumblea hakaten, vuokra-asunto ja ystävien kanssa lumikasoissa riekunta. Kaikenmoista. Pitääkö tästäkin ottaa nyt huoli ja murhe?
Mutta kokeeko sitä olevansa yksin siksi, että muilla menee paremmin? Vaikka usein kaupassa kysytäänkin papereita, niin ei sitä ole enää alle 20. Joidenkin normien mukaan (tai käsitysten) pitäisi olla tässä elämänvaiheessa jo mies ja pari lasta ja työ ja oma asunto ainakin hankinnassa. Ei ihan riitä yksinäiset illat Stumblea hakaten, vuokra-asunto ja ystävien kanssa lumikasoissa riekunta. Kaikenmoista. Pitääkö tästäkin ottaa nyt huoli ja murhe?
