Ympärillä vaan ystävät saa lapsia ja menevät naimisiin. Kiinnittääkö sitä silloin enemmän huomiota siihen että itse jakaa elämänsä itsensä kanssa? Eipä siinä, on ainakin joku omia kokemuksia jakamassa joka taatusti arvostaa niitä kokemuksia ja ymmärtää. Eikä tule riitoja likaisista sukista lattialla (paljon), puoliksi juoduista aamukahvikupeista pitkin asuntoa (monta), villakoiralaumoista (suuria ja useita), yömyöhään venyvistä koneella istumissessioista (joka ilta) tai baarissa käymisistä (harvemmin kai kuitenkin).
Mutta kokeeko sitä olevansa yksin siksi, että muilla menee paremmin? Vaikka usein kaupassa kysytäänkin papereita, niin ei sitä ole enää alle 20. Joidenkin normien mukaan (tai käsitysten) pitäisi olla tässä elämänvaiheessa jo mies ja pari lasta ja työ ja oma asunto ainakin hankinnassa. Ei ihan riitä yksinäiset illat Stumblea hakaten, vuokra-asunto ja ystävien kanssa lumikasoissa riekunta. Kaikenmoista. Pitääkö tästäkin ottaa nyt huoli ja murhe?
Mutta kokeeko sitä olevansa yksin siksi, että muilla menee paremmin? Vaikka usein kaupassa kysytäänkin papereita, niin ei sitä ole enää alle 20. Joidenkin normien mukaan (tai käsitysten) pitäisi olla tässä elämänvaiheessa jo mies ja pari lasta ja työ ja oma asunto ainakin hankinnassa. Ei ihan riitä yksinäiset illat Stumblea hakaten, vuokra-asunto ja ystävien kanssa lumikasoissa riekunta. Kaikenmoista. Pitääkö tästäkin ottaa nyt huoli ja murhe?
4 kommenttia:
Ei tod.
Ei mitään kiirutta saati ahdistusta.
Tajusin sen, kun minulle alettiin syöttää käänteistä propagandaa: "Sinun täytyy olla nyt villi ja vapaa ja menevä. Nyt on pakko, myöhemmin et ehdi."
Normien mukaan eläminen on ylimainostettu juttu. Ole kriittinen mainonnalle. Mieluummin niin, että sinä riekut lumikasoissa kuin että lapsesi riekkuvat ja sinä huudat kävelytiellä, että heti tänne, äiti menee nyt!
Noin muuten, niin itsekö sitä sitten itseään ymmärtää ja arvostaa? Minä väitän, että se jos mikä on vaikeaa. Ilmankos moni pakenee parisuhteeseen, ettei tarvisi sietää omaa seuraansa. :oP
Minusta normien mukaan eläminen on pahuksen aliarvostettua, ainakin keskustelussa ja siinä, mitä julkisuudessa näkyy. Tavallinen työ ja tavalliset harrastukset takaavat miellyttävän ja vakaan elämän. Ei se kai kaikille sovi, mutta rajojen rikkomista ja pyöräretkiä Tansaniaan ylistetään siihen malliin, ettei mitään muuta kannattavaa elämää olisikaan. Kansan syvät rivit taitavat onneksi tietää paremmin, kun taviksen elämää viettävät.
No ei.
Rather alone by myself than lonely with someone else!
Lähetä kommentti