Onni on jotain sellaista, mitä kaikki tavoittelevat kovasti. Onnen voi kai saavuttaa vasta sitten, kun sitä ei tavoittele. Olisi siis ehkä helpompaa yrittää miettiä pieniä, jokapäiväisiä asioita, joista saa onnentunteen. Esimerkiksi se, että kotona toimii netti. Tai että saa lounaaksi hyvää ruokaa. Tai että saa tehtyä parhaansa luisteluharjoituksissa.
Uskomatonta, miten voi pientä ihmistä ottaa päähän sitten juuri nämä pikkuasiat. Ihan vain lähes täysin ilman mitään todellisuuspohjaa tämä, että netti ei toimi. Voisihan sitä lähteä vaikka lenkille tai lukea kirjaa jos ei pääse surffaamaan Facebookkia. Itsehän toki valitsen puhelinirkin, valitan kavereille ja tilitän ja käytän kaksi iltaa netin korjaamiseen. Kunnes sitten tuskastun liikaa ja päätän lopulta asentaa koko Ubuntun uusiksi. Ja ainakin toistaiseksi näyttää netti toimivan.
Takaisin siihen onnen tavoitteluun. Jos vaikka sitten ihminen ajattelee, että parisuhde kun vielä olisi, niin sitten olisin onnellinen. Mitäs sitten kun on se parisuhde ja huomaa että ei olekaan onnellisempi kuin ennen? Tai mitä jos pohtii, että isompi palkka niin kyllä sitten on onni. Eikä olekaan? Kyynistyykö siinä sitten ja katkeroituu ja harmaantuu ja silmistä kuolee kaikki elämä? Taidan itse yrittää löytää onnen pienistä asioista.
Siitä, että löytää juuri oikeanlaisen pipon. Sellaisen missä on juuri oikeanlainen tupsu.
Siitä, että voi lähettää ystävällä huonon vitsin ja saa takaisin vielä huonomman vitsin.
Siitä, että ei kaatunut tällä kertaa kotipihassa takamuksilleen jäähallilta tullessa.
Uskomatonta, miten voi pientä ihmistä ottaa päähän sitten juuri nämä pikkuasiat. Ihan vain lähes täysin ilman mitään todellisuuspohjaa tämä, että netti ei toimi. Voisihan sitä lähteä vaikka lenkille tai lukea kirjaa jos ei pääse surffaamaan Facebookkia. Itsehän toki valitsen puhelinirkin, valitan kavereille ja tilitän ja käytän kaksi iltaa netin korjaamiseen. Kunnes sitten tuskastun liikaa ja päätän lopulta asentaa koko Ubuntun uusiksi. Ja ainakin toistaiseksi näyttää netti toimivan.
Takaisin siihen onnen tavoitteluun. Jos vaikka sitten ihminen ajattelee, että parisuhde kun vielä olisi, niin sitten olisin onnellinen. Mitäs sitten kun on se parisuhde ja huomaa että ei olekaan onnellisempi kuin ennen? Tai mitä jos pohtii, että isompi palkka niin kyllä sitten on onni. Eikä olekaan? Kyynistyykö siinä sitten ja katkeroituu ja harmaantuu ja silmistä kuolee kaikki elämä? Taidan itse yrittää löytää onnen pienistä asioista.
Siitä, että löytää juuri oikeanlaisen pipon. Sellaisen missä on juuri oikeanlainen tupsu.
Siitä, että voi lähettää ystävällä huonon vitsin ja saa takaisin vielä huonomman vitsin.
Siitä, että ei kaatunut tällä kertaa kotipihassa takamuksilleen jäähallilta tullessa.
1 kommentti:
Löysin kerran onnen, me oltiin erittäin läheisiä lähes vuoden, mutta kadotin sen sitten viime Oulun reissulla. Jos näät mun mustaa windstopper-pipoa, tahtoisin sen takaisin.
Oikeesti mun onneni on ehkä se että on lyhyellä tähtäimellä jotain mitä odottaa.. lempiharrastuksen reenit, treffit, matka, uuden projektin aloittaminen, hyvät bileet..
Kuluttamalla on tavallaan helppo ruokkia just tällaista onnenkaipuuta, koska kuluttamisessakin tavoitellaan jotain mitä (melkein) ei voi saada. Mun lukion uskonnonopettaja kertoi joskus että se haaveili moposta, ja oli vakuuttunut että jos se saa sen mopon ni se ei enää ikinä tarvitse mitään muuta. Noh, ei se koskaan sitä saanut, mutta tuskin se olis sitä lopullisesti onnelliseks tehny. Samalla tavalla ei parisuhdekkaan tee onnelliseks, mutta ei mua ainakaan häiritse se, että pitää jatkuvasti tavoitella jotain uusia asioita ja kokemuksia, sitähän elämä nimenomaan on. Jos mä olisin pysyvästi onnellinen mä lakkaisin elämästä.
Lähetä kommentti